Kuukauden kuva

Lumihuntu

lauantai 15. syyskuuta 2012

Ajatukset eivät ole viime aikoina muovautuneet tekstiksi, joten en ole saanut sivuja päivitettyä. Enpä oikein itsekään tiedä mistä moinen tahmeus johtuu. 
Kanalan rakentelu edistyy pienin askelin, muutenkin kaikki etenee tuttua rataa peltotöineen ja muine syksyn askareineen. 
Toivon tuvassa on uusia asukkaitakin joista voisi kertoa, mutta silti monista yrityksistä huolimatta ruutu on jäänyt tyhjäksi.

Tänään sain puhelun joka laittoi taas ajattelemaan elämää.
Aina elämä ei kohtele meitä ihmisiä niinkuin toivoisimme. 
Välillä menee tasaisen rauhallisesti, joskus on aihetta juhlaan. Elämä on onnellista. 
Joskus elämä potkii päähän on sarja pelkkiä huolia, murheita ja huonoa onnea. 
Niin kauan kuin huolet ja murheet liittyvät asioihin jotka voi korjata ja joille voi tehdä jotain, selviämme niistä suhteellisen helposti vaikka se vaikealta tuntuukin.
Sotkuun menneet ihmissuhteet voi yrittää selvittää. Rahaa ja tavaraa jotka nyky maailmassa ovat välttämätön paha saa aina joskakin sen verran jotta pärjää.

On vain yksi iso asia jolle me emme mahda mitään ja se on elämä. 
Uuden elämän syntyminen ja se millon elämä päättyy ovat asioita joihin me emme voi vaikuttaa. 
Kaiken kuvittelee olevan hyvin ennekuin se elämän päättyminen osuu omaan lähipiiriin.
Raskainta on silloin jos elämää olisi vielä vuosien puolesta runsaasti jäljellä tai jos elämä päättyy ennen kuin se edes kunnolla ehtii alkaa. 
Näihin tilanteissiin on vaikea löytää oikeita sanoja.
Voi vain yrittää olla läsnä ja tarjota olkapään johon nojata, 
korvan joka kuuntelee surua ja käden joka silittää surevaa.

Voimia teille taistelussanne elämän puolesta.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos palautteesta.