Yhtenäpäivänä oli postista tullut mainoslehti jossa oli hevosen pään kuva. Sisulla nousi kuvasta hillitön ratsastus kuume.
Oma ratsastus taitonikin rajoittuu lähinnä epämääräiseen keikkumiseen hevosen selässä. Osaan kyllä keventää ja nostaa laukan(tai ainakin 10 vuotta sitten osasin), mutta jos hevonen ei tunnu sopivalle alan aina miettimään miksi olen taas selkään kiivennyt.
Lasten syntymän jälkeen en ole tainnut ratsastaa ollenkaan. Heppoja kyllä taputellaan jos jossain vastaan sattuu tulemaan, mutta emme todellakaan ole tallilla varsinaisesti käyneet.
Muita poikia ei voisi vähempää ratsastus kiinnostaa, eli ei ole isoveljistäkään Sisu voinut mallia katsoa.
Sisu on ollut muutaman kerran markkinoilla yms. tapahtumissa talutusratsastuksessa, mutta ei se mitään hillitöntä kuumetta ole aiemmin aiheuttanut.
Yksi ainut kuva voi siis olla kohtalokas. Sitä kuvaa tuijotettiin ja esiteltiin kaikille "kato ihana heppa, töpö heppa, mie rattattaa"
Ehdotin että sit joskus mennään äitin kaverille jolla on heppoja. Siitäkös Sisu innostui "äiti toita, toita äiti"
Näin meillä mentiin kaksi viikkoa ja tänään koitti suuri päivä kun sisu pääsi ratsastamaan.
Kylään lähtiessä Sisu muisti jo mainita että pääsee ratsastamaan. Kovasti kyläpaikan ikkunasta tiirailtiin hevosia, mutta ne oli ilmeisesti menneet piiloon;)
Voi sitä riemua kun ratsastuksen aika koitti. Sisulla silmät kirkkaina ja suu hymyssä. Ilman satulaa vaan tahtoi ponin selkä olla vähän liukas.
Ratsastamisen jälkeen Sisu pääsi vielä istumaan toisen pollen selkään jolla oli satulakin selässä. Asian tuntevsti Sisu laittoi jalat jalustimiin ja otti ohjat käteen.
Kiitos ratsastus tuokiosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos palautteesta.