Kuukauden kuva

Lumihuntu

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Kiirettä

Kiirettä, kiirettä.
Toivon koulun joulumyyjäiset oli maanantaina. Sydänten lisäks tein toffeeta. Molemmist löyttyy kuvia, kun vain ehtis lataamaan ne koneelle. Lapset oli tehny suloisia käsitöitä koulussa ja vanhemmat oli ahkerasti jaksaneet leipoa ja neuloa. Kauppa kävi hyvin ja hinnat pysyivät maltillisena, myyjäiset pidetään huutokaupalla ja joistain tuotteista porukka on valmis maksamaan mansikoita;). Ehkä taas ensi vuonna tulee tuotteita joista vanhemmat ja mummot huutavat kilpaa.

Maanantaina sain myös Ukkokullalta uuden kameran, kunhan opin sitä käyttämään kuvien laadun pitäisi parantua huomattavasti. Testailin ottamalla akvaariokaloista kuvia ja vanhalla kameralla ei ollut mitään mahdollisuuksia moiseen kuvan laatuun.

Meillä on viimeiset pari päivää siivottu urakalla. Viikon loppuna vietetään  "70-v" juhlia ja sen jälkeen alkaa loppurutistus kanalan rakennuksen osalta.
Rättiä heilutellessa sitä huomaa miten likaista on. Vaikka päällisin puolin näyttää siistille, kunnon rätti ja pesuvesi paljastavat karun totuuden.

Pölyn lisäksi talossamme alkoi eilen haista  tosi tunkkaiselle. Epälimme hajun lähteeksi lattiakaivoa, joka sillon tällöin vähän reistailee. Tänään sittten siivotessani lasten huoneita huomasin hajun tulevan Uskon ja Sisun huoneen suunnalta. Usko yritti vierittää syyn isoveli Markuksen niskoille, kävipä oikein veljen huoneessa nuuhkimassa ja tulos oli hänen mielestä selvä.
Mie keräilin tavaroita ja imuroin, välillä pyyhin pölyjä ja haju ei vaan hävinnyt. Aloin jo itsekin kääntyä Markuksen huoneen puoleen, kunnes löysin Uskon likaiset märät sukat heidän huoneen sohvalta! Tästä on jo useampi päivä aikaa kun Uskon kengät ja housut, sekä tietysti ne sukat oli likomärät. Poika lauman kanssa auessa eteen tulee kaiken laisia, ei niin mukavia yllätyksiä.

Tästä tulikin mieleeni Uskon jääräpäinen luonne ja hyvä esimerkki siitä. Ehdin vasta maanantaina ostaa pojille joulukalenterit. Kaupassa ei tietenkään ollut enää sellaista jonka Usko olisi halunnut. Yritin taivutella häntä ottamaan toisen laisen jossa olisi kaiken lisäksi enemmän karkkia. Uskon päätä ei käännetty, hän on ennemmin ilman kuin ottaa sellaisen mitä ei halua. Kotiin tullessa hän sitten etsi vaatehuoneesta viimevuonna käyttämättä jäänenn kalenterin. Sitä Usko availee tyytyväisenä ja syö yhden suklaa napin, kun toiset saavat pienet pussit karkkia.

Tänään kaiken siivomisen ja pikaisen tunnin kestäneen kauppareissun jälkeen lähdimme Ukko kullan kanssa lippu ja sohtukulkueeseen. Paikalla oli vapaaehtoisia soihdun kantajia enemmän mitä soihtuja. Suomen 95 vuotisen itsenäisyyden kunniaksi soihtujakin oli 95 kappaletta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos palautteesta.