Kuukauden kuva

Lumihuntu

maanantai 5. marraskuuta 2012

Asiaa harrastuksista, hiekasta ja hyödyllisistä esineistä.

Nuo aiheet olivat tänään ajankohtaisia.

Esin harrastuksista.
Tänään kuulin radiosta lasten harrastuksista, pää aiheena taisi olla ne yli innostuneet vanhemmat kenttien laidoilla.
Ajattelin niitä lapsi raasuja joita kuskataan illasta toiseen tai aamulla aikaisin harrastamaan jotain mikä on enempi äidin tai isän mieleen. Onhan harrastukset kehittäviä ja niistä varmaan jää jotain taitojakin mutta...

Mietin omaa lapsuuttani ja harrastuksia.  Siellä peräkorvessa(niinkuin ukkokulta paikkaa kutsuu) ei ollut jalkapallojoukkueita, balettitunteja, pienotunteja yms. Enkä kyllä sellaisia kaivannutkaan.
Ratsastus talli oli, mutta se oli niin julmetun kallis harrastus, tallilla käytiin parin kuukauden välein.

Varmaan joku hyperaktiivinen harrastaja perhe ihmettelee, mitä siellä sitten tehtiin?

Talvisin laskimme mäkeä, hiihdimme ja rakentelimme lumilinnoja. Iltaisin siis silloin kun huvitti, kävimme kirkonkylällä pelaamassa jääkiekkoa niiden kanssa keitä kaukalolla sattui olemaan. Ollessani 12 vuotias kirkolle rakennettin palvelutalo jossa oli uima-allas. Siellä käytiin vähintään kahdesti viikossa. Pikkuveljeni oppi siellä uimaan, jo ennenkuin osasi puhua:)
Luin myös paljon kirjoja ja lautapelien pelaaminenkin oli osa talvi iltojen ajan vietettä.
Jossain vaiheessa joku keksi ruveta pelaamaan sählyä. Ollessani teini iässä avantouintikin tuli mukaan kuvioihin.

Kesäisin uimme mökillä lammella, mummolassa joella tai kirkonkylällä kunnan uimarannalla. Usein kävi niinkin, että pyöräilimme kunnan rannalle. Aikamme siellä uitua ajoimme joelle ja vielä ennen kotiin menoa pulahdimme koti lampeen. Majojen rakentaminen oli yksi kesän suosikki puuhista. Majoja tai ainankin niiden jäänteitä löytyy varmasti vieläkin pihan lähistöltä.

Kesällä oli tietysti yleisurheilu kilpailuja ja talvella hiihtokisoja.
Kotonamme oli myös aikamoinen määrä lemmikkejä joiden kanssa sai aikaa vietettyä.

Tiedättekö mikä yhdistää hiihtoa, uintia, lautapelien pelaamista, sählyä, avantouintia, jääkiekkoa ja lemmikkieläiten hoitoa?
Ne olivat asioita joita teimme yhdessä perheen kanssa. Ihan joka asiassa eivät kaikki olleet mukana, mutta usimmiten kuitenkin. Useimmissa edellä mainituista oli joko äiti tai isä mukana tai sitten molemmat.

Harva 4-5 iltana viikossa harrastava nyky muksu ehtii viettää aikaa omien vanhempiensa kanssa.

Sitten päästäänkin tuoho hiekkaan.
Mistä ihmeestä sitä riittää. Lasten vaatteet, koirien tassut ja mahan aluset sekä eteisen lattia ovat pienten hiekanjyvien valloittamia. Oikeastaan meillä on kaksi eteistä, joten se hiekka velloo melkein joka nurkassa. Eikä auta vaikka imuroisi.

Viimeisimpänä vaan ei väisimpänä hyödylliset esineet.
Joukuaika sitten(lue 2 vuotta) päivitin keittiömme leipäveitset. Uudet tilalle ja vanhat kiertoon. Muutaman vanhoista säilytinkin kanalaan ja pihahommiin.
Tänään onnistuin katkaisemaan yhden vanhan veitsen terän. Nyt sitten harmittaa, ku ei noita uusia voi kyseiseen hommaan ottaa ja puukkokaan ei siihen tarkoitukseen sovi.

Kaikkien tavaroiden kohdalla pitäisi miettiä tarvitseeko niitä myöhemmin. Enkä nyt tarkoita mitään hamstraajaksi ryhtymistä. Miettikää onko esine vielä toimiva ja ehjä, mahtuuko sitä säilyttämään ilman että kaapista pursuaa sata samanlaista vastaan. Voiko esinettä käyttä jossain muussa tarkoituksessa.

Siskollani alkoi talon perusteellinen siivous urakka. Pyysin tuomaan meille kaikki kipot ja kupit joita hän ei tarvitse, jotka eivät kelpaa kirpputorille, mutta ovat kuitenkin ehjiä eli kelpaavat eläinten ruoka kipoiksi.
Sain häneltä jo ihanan pelti/alumiini vadin ja pari ämpäriä jotka ovat oikeastaan liian pieni mihinkään järkevään, mutta juuri sopivia ankoille.

Näitä mietiskelin tänään autoa ajaessa ja rakennellessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos palautteesta.