Eilen heräsin aamulla taas ihan liian aikaisin. Syytä en edes muista, varmaan joku eläimistämme. Rakensimme koko päivän kanalaa, siihen saakka kunes täti toi lapset kotiin. Kiitos Tädille meillä oli pari tuntia enemmin rauhallista rakennus aikaa. Annoin muksuille ruokaa ja sitten pitikin jo kiirehtiä Hippo kisoihin. Kotiin palatessa ruokin eläimet normaalia myöhemmin.Lapsetkin olivat jotain sillävälin syöneet, mutta itehän en jaksanu syödä iltapalaa.
Takuuvarma alku ketjureaktiolle. Koska Tuomas oli saanu ruokansa myöhään, sen oli pakko päästä ulos jo ennen kukon laulua. Samalla laskin Sohvinkin. Mein koiria ei uskalla yhdessä laskea vahtimatta pihalle, vanha ja viisas Sohvi on ruvennu ihan mahdottomaks ja johdattaa Tuomaksen pahoille teille.
Niinpä seisoin paljain varpain kylmällä betonilla ja yritin hämärässä unenpöpperöisin silmin nähdä missä ne on.
Tästä olis ehkä viel päässyt takaisin uneen, mutta mein Miisu halus sisään. Ennen se hyppi keittiön ikkunalaudalle, jos ei kukaan reakoinu se yritti myöhemmin uudestaan. Nyt Miisu on keksiny tulla maukumaan makkarin ikkunan taakse. Olette varmaan kuulleet sitä kamalaa mouruntaa jota ne pitää. Ihan pakko nousta, jottei kaikki muutkin herää.
Takaisin sänkyyn kömpiessä huomasin jo nälän vaivaan ja kukkokin alkoi kiekumaa, että hyvästi viimeisetkin unen rippeet.
Tänään taas pitäis rakentaa kanalaa ja siinä samalla yrittää vahtia lapsia. Ukko kullan espanjan tätinkin tulee tänään. Toivo on jo odottanut tädin vierailua, vaikkei oikein taida muistaa kuka lukuisista tädeistä on kyseessä. Eli vauhtia riittää tällekin päivälle ja ketjureaktion jatkumiseen on ainekset varmistettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos palautteesta.